Paperi T ja häpeä

Nyt on pakko kertoa kokemukseni räppäri Paperi T:n musiikkiin liittyen (ja samalla vähän kehaista tämän soololevyä)!

Minä. En. Kuuntele. Rap-musiikkia. 
Joo, kuuleehan sitä radiosta joitain yksittäisiä kappaleita, ja radiobiisit kun ovat helppoja ja tarttuvia, saattaa niitä joskus jopa omatoimisestikin kuunnella. Näin kävi juuri Paperi T:n Elokuva (ft. P-K Keränen) -kappaleen kohdalla. Kuulin sen TV:ssä jonkin kanavan ohjelma/elokuvatarjontaa mainostavan pätkän taustalla. Biisi jotenkin miellytti, siispä kuuntelin sitä youtubesta.

Olin nähnyt Paperi T:n haastattelun Cosmopolitanissa (vähän häpeän Cosmon lukemistakin, on se sen verran hömppää, ei ole tilauksessa :D). Poikaystäväni tuhahti artikkelille moisessa lehdessä ja niin tuhahdin vähän itsekin. Paperi T ja Tippa-T, T sitä, T tätä, yks ja sama, ei räppi kiinnosta... Satuin näkemään Paperi T:n myös Possessa ja ihan vain hieman ennakkoluuloisesti mietin, että onpa siinäkin neiti kun menee trikootunikassa telkkariin tukkaansa hiplaamaan. (Ei mitään pitkätukkaisia miehiä vastaan ole yleisesti kuitenkaan :))

Jatkoin Elokuva -kappaleen kuuntelua ja uteliaisuudesta klikkasin myös paria muuta biisiä. Järkytykseni huomasin ehkä jopa pitäväni niistä. Jatkoin kuuntelua ja innoistuin niinkin paljon, että tein spotify-tilin ja kuuntelin kaikki levyn biisit. Katsoin myös yksi ja puoli Paperi T:n haastattelua ja olin myyty (oli pipo päässä niin ei hiusten räpläämistäkään esiintynyt ;D)

Jotenkin en kuitenkaan hyväksy tätä. En vain sovi tällaisen musiikin kuuntelijaksi, en rap-musiikin enkä varsinkaan angstisen rap-musiikin kuuntelijaksi. Minua kauhistuttaa ajatella itseäni jollain hämyisellä klubikeikalla: Miten osaisin olla, en tunne kulttuuria. Olen maalais/metsäläistyttönen enkä osaa suhtautua johonkin näin urbaaniin. Yhtälailla en osaisi olla vaikkapa Isac Elliotin keikalla kirkuvien, maanisten tyttöjen keskellä. En koe olevani samanlainen.


Toinen paikka minne en sovi, on levykauppa. Jälleen vieras kulttuuri. Kaupan ulkopuolella pyörin hetken ympyrää ja kuikuilen sisään. Vedän syvään henkeä, puuskahdan ja vedän kahvasta. Ahdas kauppa, kaikki levyt sekaisin: ei mitään saumaa löytää itse mitä hakee. Vinyyleitäkin on.. huhhuh. Toiset pläräävät levyjä tottuneesti läpi. Huokaan taas ahdistuneena, etsin kännykästä levyn tiedot kansikuvan kanssa ja lähestyn kassaa katse alaviistossa, piipittäen:
- Voinko pyytää apua...
- Ilman muuta
- Onko teillä tätä... (asetan kännykän tiskille)
- Joo, on
- No mä otan sen.
Taisi myyjäkin huomata etten ollut ihan kotonani. En jostain syystä edes kehdannut ääneen pyytää oikeaa levyä!

Paperi T:n levy Malarian pelko heti oston jälkeen. Levykauppa-Äx tuskin valittaa mainoksesta :D 

Nyt varsinaiseen syyhyn miksi pidän Malarian pelko -levyn kappaleista. Luulen, että osittain siksi että ne eroavat aiemmin kuulemastani. Pidän siitä hämyisestä ja melankolisesta tunnelmasta, ja jopa siitä angstista. Pidän myös Paperi T:n tavasta räpätä, se on jotenkin selkeää. Kiva rytmi, hyvä tempo. Kuitenkin, varmaan lempijuttuni ovat minut yllättävät sanankäänteet.

Esimerkiksi:

perustetaan bändi

sä voit olla aivot ja taidot ja mä oon kännis

joka aamu sama valinta, mitä laittaa tehosekottimeen

hedelmät vai pään ineen

sanoin, jos sä lähet näin aurinkoisen aamun

voit samantien viedä koko auringon mukanasi

mut, siel se kusipää vaan paistaa

ekast ja vikast sanast paskana

ei pysy pää kii ku oisin J. kastaja

Tällaiset pätkät huvittavat minua enkä aina ole edes ihan varma miksi, kai se on vaan se yllätys, jotain mitä ei osaa odottaa. Joku vertautuu, rinnastuu tai tuodaan esille yllättävällä tavalla. En myöskään tiedä "saisiko" niille oikeasti hymähdellä, ja saako hymähtely minut vaikuttamaan tyhmältä. Pelkkää epävarmuutta tämä rap-musiikin kuuntelu!

Biiseissä on myös runsaasti intertekstuaalisia viittauksia ym. viittauksia, joista en ilman googlailua tuntenut varmaan yhtäkään, mikä myös aiheuttaa sitä pientä häpeää ja oloa ettei pitäisi kuunnella, kun ei kuitenkaan mitään ymmärrä tai voi ymmärtää. Etsiskellessäni vastauksia törmäsin johonkin sivuun, joilla lyriikoiden viittauksia oli selitetty. En katsonut kuin osan sillä haluan itse itselleni biisit avata, mutta siinä tuli todellakin se viittausten määrä esille. En olisi niin montaa osannut edes epäilläkään.

Tähän päättyy erittäin epävirallinen arvioni. Pidän levystä ja fanitus saa jäädä salaiseksi tai vähemmän salaiseksi paheekseni :P Eihän musamakuaan oikeasti tarvitse häpeillä, eikä kukaan tästä ole mitään sanonut, mutta jotenkin se on vaan itse niin vaikea hyväksyä :D

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Korjaus saman vuorokauden aikana. On se nyt kun ei artistin nimeäkään osannut oikein kirjoittaa: nyt ainakin hävettää :D Anteeksi niiltä jotka sitä ennen kävivät katsomassa ja mahdollisesti huomasivat tössin! (mulla on muuten joku Pacific Standard Time joka ei siis ole oikein, enkä ole vielä keksinyt miten voin muuttaa, joten muokkaus/julkaisuajat ja päivät varmaan outoja toisinaan)

Käsipaperiteline

Nyt sitten ensimmäisiä varsinaisia vinkkejä ;D

Asia jonka olen huomannut ja jonka olen halunnut jakaa, liittyy julkisten vessojen käsipaperitelineisiin. Siihen, josta roikkuu paperinpala joka vedetään ulos, ja samalla uusi pala jää roikkumaan pömpelistä.

Usein vessoissa huomaa kaikista pömpeleistä puuttuvan sen ulkona roikkuvan paperinpalan. Ulkopuolelta näkee sisällä olevan rullassa paperia vielä vaikka kuinka, mutta eihän sitä saa käyttöönsä kun ei ole mistä vetää. Vaan kun saa!

En muista kuinka asian hoksasin (ehkä sain esimerkin joltain toiselta), mutta haluan jakaa sen kaikille muillekin:

Kun käsipaperi näyttää jääneen sisään täytyy kurkata pömpelin sivuun. Sivusta löytyy eräänlainen vipu tai nappi, miksi sitä nyt kutsuisi, jota kääntämällä saa rullattua paperia ulos. Alla kuva sekä pömpelistä että nappulasta :)

Olen huomannut ihmisten pesevän kätensä ja sitten huomaavan 'tyhjät' telineet ja lähtevän käsiään ravistellen (näin tein myös itse jokin aika sitten). Koska monet eivät ole asiaa vielä hoksanneet, on minulla tapana vääntää kaikista vessan pömpeleistä paperi ulos, jotta muutkin saavat paperia. Se on sellainen pieni kiva juttu, jonka voi tehdä, ja josta tulee itselle hyvä mieli :)

Toinen julkisiin vessoihin liittyvä hyvä työ: jos päädyt itse vessaan, jossa ei ole paperia, käy ulos tultuasi hakemassa paperia viereisestä vessakopista ja taittele pari palaa vaikka vessapaperitelineen päälle seuraavalle käyttäjälle: Vessapaperin saatavuutta kun ei koskaan tule tarkastettua etukäteen. Ja nämä ovat siis oikeasti sellaisia asioita jotka on helppo tehdä ihan siksi, että tulee itselle hyvä olo kun tietää että on auttanut jonkun pinteestä.

Itse esimerkiksi näin kaupan pihassa kauppaan menneen perheen ulos jättämät tyhjät lastenvaunut. Vaunun suojus/katossysteemi oli alhaalla ja oli alkanut tihuttaa vettä. Käänsin suojuksen ylös, jottei kaupasta palaavan taaperon tarvitsisi istua märälle penkille. Itselle tuli hyvä olo, vaikka perhe onkin luultavasti vain säikähtänyt, kun joku on käynyt kopeloimassa heidän kärryään :D Tehdään kaikki arjen pieniä hyviä töitä, niistä tulee (toivottavasti) hyvä mieli itselle ja toisille :) 

Oliko paperitelineasia uusi vai jo tuttu? Jakakaa muutkin kernaasti useiden ihmisten tietoon päätymättömiä hyödyllisiä vinkkejä, joko kommenteissa tai muualla :)

Dieetti kuntoon

Jaa, ja toinen blogiteksti saman päivän aikana... Noh menköön kun nyt on innostuttu. Toivottavasti jaksan jatkaa blogin kirjoittamista.

Kuten edellisessä blogitekstissä mainitsin olen tosiaan lukioaikana kerryttänyt kiloja aikalailla (sanoisin ~ 7kg, painoindeksi laskuri näyttää lievää ylipainoa). Kuntokin on huono joten nyt onkin sitten suunnitelmissa pudottaa tuo paino sekä liikunnan lisäämisen että herkuttelun vähentämisen avulla!

Olen totaalisessa sokerikoukussa ja rasvaa+suolaakin tulee nautittua aika paljon. Eniten ongelmia aiheuttaa jatkuva kahvitteluni, ja koska en juo kahvia, enkä välitä teetäkään säännöllisesti juoda, tulee kahviloissa nautittua kaikenlaisia sokerista ja rasvaista. Edellisessä postauksessanikin kerroin olleeni kahvilassa. Erityisesti pidän kermavaahtopäällysteisistä lämpimistä juomista :D Myös pikaruoka on heikkouteni.

Ruokatottumukseni huolettavat minua kolmesta syystä: 

A. Niistä on haittaa terveydelleni (kuten myös kuntoilemattomuudestani)
B. Hamaassa tulevaisuudessa kun hankin perheen ja lapsia en haluaisi siirtää jatkuvaa sokerin ja rasvan syömistä lapsilleni syistä jotka kuvailen myöhemmin
C. Eihän tätä saisi sanoa, mutta myös ihan esteettisistä syistä en haluaisi ainakaan enää enempää rasvaa ympärilleni kerryttää :D

Siispä, asioille pitäisi tehdä jotain. Olen yrittänyt totaalista herkkulakkoa, joka kesti 4-5 viikkoa, piti kestää muistaakseni kahdeksan. Kokeilu oli hyvä koska siinä huomasi kuinka esimerkiksi ihoni, joka ei muutenkaan ole mitenkään helposti kukkiva ja huono, parani (finnejä ei lähtenyt nousemaan). En kuitenkaan kestänyt herkkulakkoa ja aikana jolloin en saanut syödä suolaisia enkä sokerisia herkkuja jatkoin kuitenkin kahviloissa istumista (teen siis yleensä opiskelujuttuja siellä, helpompi tehdä kuin kotona mutta ei kuitenkaan niin jotenkin... askeettista kuin kirjaston hipihiljaisuudessa) ja koska makeaa ei voinut syödä söin sitten leipää: Niinkin usein, ettei enää tehnyt oikein mielikään, muttei ollut myynnissä mitään muutakaan sopivaa mitä ottaa. Kahvittelun lopettaminen olisi kyllä hyvä idea ekonomiseltakin kannalta, sillä siihen uppoaa liikaa rahaa.

Olen myös yrittänyt, ja itseasiassa tällä hetkelläkin yritän syödä painonvartijoiden ohjeiden mukaan. Kotoa löytyy Suomesta toimintansa jo lopettaneen Painonvartijoiden pisteytystaulukkoja. Systeemi on ihan hyvä, kun saa kuitenkin syödä vatsansa täyteen. Ei vain tahdo itsekuri tuohonkaan riittää, varsinkin kun pisteitä pitäisi kokoajan rustata alas että pysyy kärryillä.

Siitä miksi huolehdin olemattomista lapsistani: Olen muistaakseni nähnyt dokumentin (tulen luultavasti sanomaan näin usein tulevissa blogauksissa) tai kuullut dokumentista, jossa testattiin pelkän mäkkiruoan syömisen vaikutusta elimistöön. Huomattiin että se tappaa suolistosta paljon tarpeellisia bakteereita, ja tämä vaikuttaa sitten erilaisten sairauksien syntyyn ja ehkä, jos oikein muistan, jotenkin vastustuskykyynkin. Luulen että jos "huonoa" ruokaa syötetään paljon ihan lapsesta alkaen bakteerikanta jää heti kättelyssä pienemmäksi. Sokerista taas olen kuullut, että sen liikakulutus vaikuttaa muistisairauksien syntyyn (aivot ilmeisesti jotenkin ylikierroksilla niistä sokeripiikeistä) ja että sakkaroosin, eli tavallisen sokerin toinen osa, fruktoosi, suodattuisi maksan kautta, eikä siksi olisi hyväksi maksalle. Sokeri koostuu siis glukoosista, jota solut käyttävät polttoaineena ja fruktoosista, jota solut eivät ilmeisesti sitten käytä polttoaineenaan. Nämä osat erotetaan elimistössä, sokeri siis pilkotaan ja glukoosi menee suoraan käyttöön. Lisäksi on tietysti liikapaino, suuret kalorimäärät sekä pikaruoassa että kaikessa makeassa sitä voivat aiheuttaa. Nämä ovat kuulopuheita ja muisteluitani, ja voin olla väärässä. Pyydän anteeksi lähteiden puuttumista! :)

Tulevaisuudessa siis varmaan kertoilen myös edistymisestäni tässä painonpudotus+kunnonkohotus asiassa. Jos jollain on jotain vinkkejä/tarinaa asiaan liittyen niin antaa tulla vaan! :)

(Nuorten) liikkumisesta

Tästä alkaa blogin pitäminen. Olen hetken aikaa sitä miettinytkin. Haluaisin jakaa ideoita ja ajatuksia, niitä joita miettii, muttei koskaan tule sanoneeksi, ja sitten ne jo unohtaakin. Tahtoisin pitäytyä jokseenkin positiivisissa aiheissa, erityisesti vinkata, niinkuin blogin nimestä jo huomaa :)

Tänään kahvilassa Iltalehteä (4.11.2015) lueskellessani törmäsin juttuun nuorten huonosta kunnosta. On joko kovakuntoisia nuoria tai huonokuntoisia nuoria, keskitaso on pienenemässä. Onhan se ollut tiedossa, että tietokoneet, pädit ja kännykät jumittavat teinit paikoilleen (eikä unohdeta monen tunnin istumista koulussa!) ja että sillä on huono vaikutus kuntoon ja siten terveyteen. Jutussa tuli kuitenkin esille yksi hyvä huomio: "höntsäliikuntaa" ei tahdo olla tarjolla.

Olen itsekin pitkään etsiskellyt itselleni sopivaa lajia. Yläasteella harrastin tanssia, joka aloitettiin ilman kilpailuja yhden tunnin harjoituksilla viikossa. Jotenkin parin vuoden aikana asia muuttui ja lopulta olikin kuuden tunnin lauantaitreenejä/leirejä, normitreenit kolmesti viikossa plus venyttely-, lenkki- ja lihaskunto ohjelma kotiin. Piti ostaa monta esiintymisasua vuodessa, joukkuevaatteet ja lisenssit kilpailuihin, sekä maksaa lisää harjoitusten tilavuokrista. Kisat olivat hauskoja ja yhteishenkeä nostattavia, mutta muuten olin käänteestä ärsyyntynyt (varsinkin kasvavista kustannuksista kisamenestyksen ollessa huono).

Kun lukio alkoi ei aikakaan enää riittänyt ja päätin lopettaa harrastuksen. Siitä lähtien olen kokoajan ajatellut aloittaa jonkin harrastuksen painon noustessa ja kunnon alentuessa, mutta minun ikäisilleni ei tahdo olla esimerkiksi mitään rentoa joukkueurheilua, ts. sellaista joissa ei kisata hirveällä tarmolla. Monet lajit on täytynyt aloittaa ihan pikkulapsena ja jos vielä teininä on lajin parissa on tähtäimessä silloin esimerkiksi maajoukkueeseen pääsy.

Nykypäivänä ei myöskään paljon enää kaveriporukalla lähdetä pelailemaan pihalle, esim. potkimaan palloa tai heittelemään frisbeetä. Se on minusta harmi, olisin itsekin varsin valmis lähtemään. Muistan kuinka alakoulussa oli mukava pelata jalkapalloa tyttöporukalla, josta kukaan ei varsinaisesti harrastanut lajia. Ei ollut mitään paineita.

Nyt olen kuitenkin vihdoin (7 kg:n jälkeen) aktivoitunut ja hankkinut ryhmäliikuntakortin. Erilaisista ryhmistä olenkin läytänyt joitain, joista nautin. Inhoan nimittäin liikuntaa ja olin aiemmin aivan varma, etten löydä mitään mikä minua miellyttäisi... paitsi ehkä rento joukkueurheilu :P Ryhmäliikuntatunnit ovat hyviä koska niillä saa usein itse päättää tason, muttei ohjaajan ansiosta päästä itseään liian helpolla. Siinä ei kuitenkaan tule yhdessäonnistumisen tunnetta. Toinen valitettava asia on, että ainakin omassa seurassani ryhmäliikuntatunneilla käy lähinnä naisia, ja siten kynnys miehille, erityisesti nuorille miehille, on korkeampi. Luulen että tietyt lajit nähdään naisten lajeina. Uskaltautukaa miehetkin vaan mukaan! Älkääkä ainakaan luulko, että tunnit olisivat jotenkin liian kevyitä teille :D

Toivotaan että jatkossa tulisi enemmän näitä höntsäliikuntamahdollisuuksia nuorille (ja vähän vanhemmillekin) :)  Niitä voidaan tietty itsekin järjestää!